keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Sairaus pinnallistaa ihmistä?

Kari Hotakainen antoi vakavasta auto-onnettomuudesta toivuttuaan naistenlehdelle haastattelun, jossa kertoi muuttuneensa kuoleman rajalla käytyään pinnallisemmaksi ihmiseksi. Sama ajatus sisältyy Miriam Engelbergin syöpäpäiväkirjan Cancer Made Me a Shallower Person nimeen.


Miriamilla todettiin 43 vuoden iässä rintasyöpä. Hänellä oli 4 -vuotias poika ja aviomies. Diagnoosin saatuaan hän koki painetta muuttua jalommaksi ja urheammaksi ihmiseksi. Pian hän kuitenkin huomasi viihtyvänsä paremmin sanaristikoiden ja tv-sarjojen parissa kuin Sotaa ja rauhaa lukien. Hän alkoi epäillä, josko ylväys ja rohkeus sittenkään ovat ainoat oikeat tavat suhtautua elämään vakavan sairauden kanssa. Kenties tuskaisten ajatusten torjuminen hömpällä, vaikkapa Celebrity Poker –ohjelmaa katsomalla, voisi olla yhtä toimiva vaihtoehto.


Teos koostuu lyhyistä, yhdestä muutaman sivun mittaisiin, huomioista rintasyöpää sairastavan arjesta ja ajatuksista. Vakavasta aiheesta huolimatta käsittelytapa on humoristinen, olkoonkin että myös taudin kuluttavuus nousee rivien välistä esiin.


Huumoria revitään mm. peruukeista, solumyrkkyjen aiheuttamasta pahoinvoinnista sekä vertaistukiryhmistä. Itsesyytökset, eli sen pohtiminen onko itse aiheuttanut syövän esim. väärällä ruokavaliolla tai käyttämällä liikaa kännykkää, kuuluvat kuvaan. Toisaalta syöpään sairastuneen silmissä terveille ihmisille annettava terveysvalistus, esim. ruokailusuositukset, alkavat näyttää merkityksettömältä.

Terveiden suhtautuminen rintasyöpäpotilaaseen innoittaa useammankin tarinan.

Syövän vaikutus elämän kaikkiin osa-alueisiin tulee selväksi. Itse asiassa kirjaa lukiessa alkaa toivoa, että Miriamilla kuitenkin olisi jotain elämää syövän ulkopuolella, sillä tauti alkaa tosiaan näyttää kirjan nimelle uskollisesti elämää henkisesti(kin) raskaasti rajaavalta tekijältä. Miriam ei itse, kuten ei lukijakaan, löydä arjestaan yhtymäkohtia elokuvien sairauden jalostamiin sankareihin.

Elämä tuntuu pyörivän täysin sairauden ympärillä.

Aviomies ja lapsi vilahtavat sarjakuvassa vain satunnaisesti, mikä voi toki olla tietoinen rajaus yksityisyyden suuntaan. Vanhemmat ja työpaikkakin tuntuvat saavan enemmän huomiota. Kirjan loppupuolella selviää, että syöpä on lähettänyt etäpesäkkeitä niin luustoon kuin aivoihinkin, ja Miriam huomaa ajautuneensa rintasyöpäpotilaiden vähemmistöön; metastasoituneen syövän kantajaksi.

Järkytyksestä huolimatta sarjakuva säilyttää purevan tyylinsä loppuun asti.

Kirjan suurin ansio on varmasti vertaistuessa. Se tekee näkyväksi niitä ajatuksia, joita monet rintasyöpään sairastuneet sisällään kantavat. Kirjan nimestä huolimatta karun piirrosjäljen alta paljastuu paljon viisautta.

Miriam Engelberg kuoli vuonna 2006, 48 vuoden iässä.

Saatavuus: AdlibrisAkateeminen kirjakauppa, Amazon, Booky, CDON, Suomalainen kirjakauppa