David B:n omaelämänkerrallinen sarjakuvaromaani L'Ascension du Haut Mal on saanut suomenkieliseksi nimekseen Epileptikko. Suora käännös olisikin ollut vaikea, sillä kyseessä on sanaleikki. Haut mal kääntyy suomeksi kaatumataudiksi - kyseessä on toisin sanoen epilepsian vanha nimitys. Haut tarkoittaa itsenäisenä sanana korkeaa ja taivaallista, mal paitsi sairautta myös pahuutta.
L'Ascension du Haut Mal
tarkoittaa näin ollen kapuamista kohti
korkeaa pahuutta/taivaallista sairautta/epilepsiaa.
Miten tämän nyt sitten ymmärrettävästi kääntäisi niin, että kaikki merkitykset säilyisivät? Muillakin kielillä kääntäjät ovat luovuttaneet ja nimenneet teoksen Epileptikoksi. Olkoon siis, mutta alkuperäinen nimi tiivistää olennaisen koko kirjasta.
Kirja alkaa lopusta, siitä hetkestä, kun Pierre-François eli David B. tapaa isoveljensä Jean-Christophen pitkän tauon jälkeen vanhempiensa kylpyhuoneessa, eikä ole tunnistaa tämän lääkkeiden turvottamaa ja taudin runtelemaa olemusta. Jean-Christophen vartalo on täynnä arpia ja hänen hampaansa ovat pudonneet. Tapa, jolla sairaus oli piirtänyt jälkensä veljen vartaloon, antaa Davidille mallin kuinka epilepsiaa voisi kuvata graafisesti. Katolisena lapsena David oli aina mieltänyt sairaan veljensä sisällä asuneen jonkinlaisen pahuuden, joka nyt aikuisiässä näyttäytyi tämän iholla konkreettisina merkkeinä.
Sarjakuvassa taudin symboliksi valikoituu lohikäärme.
Leikkaus vuoteen 1964 jolloin David B. oli 5-vuotias, Jean-Christophe seitsemän ja heidän siskonsa Florence 4-vuotias. Tuolloin, kesken leikin, Jean-Christophe saa ensimmäisen epileptisen kohtauksensa. Hänet viedään lääkäriin, useampaankin, kunnes eräs heistä esittää ratkaisuksi aivokirurgiaa.
Perhe päätyy kuitenkin tuolloin pinnalle nousseeseen
makrobioottiseen hoitoon, joka tehoaakin hetkeksi.
Pian esiin nousevat vaihtoehtoyhteisön sisäiset ristiriidat, vallankäyttö ja ahneus. Vanhemmat löytävät uusia uskomushoitoja – loputtomasti. Aina uuteen hoitomuotoon siirryttäessä David uskoo lujasti tämän vihdoin parantavan veljensä sairauden. Kerta kerran jälkeen hän saa pettyä katkerasti. Pikkuhiljaa illuusiot murenevat.
Vanhemmat ovat aivan hukassa. Sisarukset oireilevat.
Veljesten voimasuhteet muuttuvat. Isoveli on aina ollut Davidille esikuva, mutta sairauden myötä hän ei enää kykene vastaamaan tähän huutoon. Se katkeroittaa myös Jean-Christophen, joka ei enää saa toimia leikeissä johtajana, joksi hänen ikänsä ja esikoisuutensa olisivat hänet ilman sairautta aateloittaneet.
David B. Kuvaa epilepsiaa ulkoa päin, näyttämällä veljen kohtauksen etenemisen. Hän yrittää ymmärtää sen sisintä oman tuskansa kautta. Tautia omakohtaisesti kokematta on vaikea arvioida, miten hyvin David jälkimmäisessä onnistuu, mutta kirjan arvo onkin toisaalla Se, että alussa protestoin Epileptikko-nimeä vastaan, johtuu siitä, että kyseessä ei ole epileptikon tarina, vaan kuvaus perheen ja erityisesti pikkuveli Davidin kiirastulesta läpi omaisen sairauden. Teoksen ansio onkin siinä, että näyttää harvinaisen rehellisesti, kuinka yhden perheenjäsenen vakava sairaus vääjäämättä sairastuttaa koko perheen.
David B. Kuvaa epilepsiaa ulkoa päin, näyttämällä veljen kohtauksen etenemisen. Hän yrittää ymmärtää sen sisintä oman tuskansa kautta. Tautia omakohtaisesti kokematta on vaikea arvioida, miten hyvin David jälkimmäisessä onnistuu, mutta kirjan arvo onkin toisaalla Se, että alussa protestoin Epileptikko-nimeä vastaan, johtuu siitä, että kyseessä ei ole epileptikon tarina, vaan kuvaus perheen ja erityisesti pikkuveli Davidin kiirastulesta läpi omaisen sairauden. Teoksen ansio onkin siinä, että näyttää harvinaisen rehellisesti, kuinka yhden perheenjäsenen vakava sairaus vääjäämättä sairastuttaa koko perheen.
Sairauden stigmaa kantaa koko perhe.
Sairas perheenjäsen herättää omaisissa monenlaisia tunteita.
Suurimman huomion teoksessa vie tekijän oman lapsuuden henkinen tila. Syistä, joita ei avata, David B on lapsuudessaan tavattoman, jopa pakkomielteisen, kiinnostunut sodista. Hän sanoo sen kuvastavan raivoaan ja uskoo isoveljensä epilepsian olevan saman raivon ilmentymä.
Veljekset
David 11 v.
Mutta mistä tämä raivo tulee? Sitä lukija miettii pitkin kirjaa. Isoveljen sairaus ilman muuta ruokkii vihaa ja aiheuttaa ahdistusta, mutta ne näyttävät olleen olemassa jo ennen tämän sairastumista.
David kätkee tuskansa, rakentaa ympärilleen suojaksi haarniskaa ja keskustelee aaveiden kanssa. Pikkusisko Florence yrittää itsemurhaa ja kärsii pitkään mielenterveysongelmista. Sairastunut isoveli Jean-Christophe ihailee diktaattoreita, mm. Hitleriä ja Stalinia.
David B. tuntee sähkön ritisevän myös omissa aivoissaan, mutta hän taistelee raivoisasti vastaan ja voittaa. Jean-Christophe taas sanoo valinneensa sairautensa ja perhe tuntuu olevan tästä samaa mieltä. Omaiset epäilevät taudin syyksi syyksi laiskuutta elämän edessä ja vastuun pakoilua. Sen verran vakuuttavilta kohtaukset kirjassa näyttävät, että en menisi suoralta kädeltä kiistämään niiden neurologista taustaa. Silti, kun pohtii veljesten raivoa ja siskon aggressiota itseään kohtaan, alkaa tuntua mahdolliselta, jopa todennäköiseltä, että epilepsia onkin pakopaikka traumasta. Monet yksityiskohdat kirjassa nostavat epäilyn Jean-Christophen kokemasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Mahdollisesti perheen kaikki kolme lasta ovat insestin uhreja, vaikka tätä ei kirjassa sanota.
Miksi Jean-Christophe alistuu tähän?
Miksi kiinnostus pieniin lapsiin?
Miksi juuri isän pitää kylvettää hänet?
Helsingin sarjakuvafestivaaleilla haastateltu David B. Kertoo piirtämisen tehneen hänelle hyvää sekä henkisesti että fyysisesti, vaikka jotkut osiot tekivät niin kipeää, että hänen oli pakko itkeä. Davidilla ei ollut valmista käsikirjoitusta, hän vain alkoi piirtää. Perheensä kanssa keskustellen hän rekonstruoi tapahtumat ja niiden järjestyksen ja palautti mieleensä jo unohtuneita asioita.
Terapeuttisen merkityksen kannalta tämä on varmasti ollut hyvä metodi. Liki 400-sivuisen järkäleen käsikirjoituksen sommitteleminen olisi todennäköisesti ollut mahdotonta, kun vuosikymmeniä padottu ahdistus on alkanut vyöryä paperille. Lopputulos on joka tapauksessa mestarillinen. Tämä on niitä teoksia, joiden jälkeen lukijan on pakko istua pitkään hiljaa.
David piirtää kirjaa ns. kuva edellä, jolloin kuva kertoo enemmän kuin teksti. Hän lainaa tyyliinsä mm. vanhaa Atsteekki-taidetta, jonka kaksiulotteisuuden David koki ilmentävän hyvin lapsen tapaa hahmottaa maailma ilman perspektiiviä, oli kyse sitten arjen askareista tai julmista jumalista.
David B. signeeraamassa teostaan Helsingin sarjakuvafestivaaleilla 2013.
Äiti ei puhunut Davidille neljään vuoteen teoksen ilmestymisen jälkeen. Veljestä lääkkeet ovat tehneet niin verkkaisen, ettei hän ole koskaan saanut luettua koko kirjaa. Pikkusisko Florence on kirjoittanut kirjan alku- ja loppusanat.
Saatavuus: Adlibris, Akateeminen kirjakauppa, Booky, CDON, Suomalainen kirjakauppa, Turun sarjakuvakauppa, kirjastot kautta maan
Ajatuksia herättävä sarjakuva. Vaikutelmaksi jäi, että epilepsiaa suurempi ongelma perheen kannalta oli vanhempien suhtautuminen sairauteen. Kaikki tuo huuhaahoito ja parantajan etsiminen ylläpiti asetelmaa, jossa sairaus kasvoi vuoreksi. Vanhemmat eivät olleet kykeneviä perheensä kasvattamiseen tuossa tilanteessa.
VastaaPoista"Mahdollisesti perheen kaikki kolme lasta ovat insestin uhreja, vaikka tätä ei kirjassa sanota."
Tällainen ei tullut lukiessa mieleen, eikä siihen mitään suoraa viitettä kirjassa ollut. Pitäisin tätä hieman perusteettomana heittona, vaikka ajatuksena sinänsä ehkä järkeen käyvä.
Lukiessani teoksen ensimmäisen kerran vuosia sitten ei insestiajatus noussut minunkaan mieleeni. Sittemmin psykiatriseksi hoitajaksi siirtyneenä ja teokseen uudelleen tarttuneena ovat useat kohdat alkaneet vaivata. Avainkohdat tähän tulkintaan ovat paitsi tietyt oireet (kts. artikkeli ja kuvanäytteet), myös väite, että Jean-Christophe olisi valinnut sairautensa.
PoistaDavid B. vaikuttaa itsekin hyvin hämmentyneeltä kuvatessaan veljensä seksuaalisviritteisiä ja vallantäyteisiä vaateita. On totta, ettei hän sano suoraan, että Jean-Christophea olisi käytetty seksuaalisesti hyväksi, eikä asia välttämättä ole tullut hänelle edes mieleen, mutta hän on kuitenkin kokenut tarpeelliseksi nostaa esiin mainitut poikkeavuudet veljensä käyttäytymisessä.
Kohtaan näitä asioita työssäni, mikä voi värittää silmälasini. Sarjakuva on sillä tavoin yksisuuntainen analysoitava, että tarkentavia kysymyksiä ei voi esittää. Moniulotteinen teos on avoin useammalle tulkinnalle. Olisikin oikein kiinnostavaa kuulla neurologiaan/neuropsykologiaan erikoistuneen lukijan tai epilepsiaa sairastavan tai hänen omaisensa mietteitä tästä sarjakuvasta.
Tämä blogi on auttanut minua löytämään paljon uusia mielenkiintoisia sarjakuvia, ja tätä on ollut muutenkin ilo lukea, kiitos Karvaiselle hoitajalle! Toivottavasti jatkat kirjoittamista.
VastaaPoista