lauantai 3. toukokuuta 2014

Peterin on kuoltava

Why I Killed Peter on belgialaisen Olivier Kan omaelämänkerrallinen kertomus joutumisesta 12-vuotiaana katolisen papin seksuaalisesti hyväksikäyttämäksi.


Kirja alkaa aivan lapsuudesta, hauraan 7-vuotiaan Olivierin ensimuistoista hartaan katolisten isovanhempiensa luona. Olivier rakastaa isovanhempiaan, mutta isoäidin kertomukset helvetistä ahdistavat - varsinkin kun hän tietää jo tehneensä helvettiin johtavaa syntiä, kosketelleensa pippeliään. Olivier jääkin pian pois joka-aamuisista messuista. 


Kotona ei jumalaan uskota, vanhemmat elävät vapaan rakkauden aikaa ja harrastavat parinvaihtoa. Olivier on tästä tietoinen, vaikkei asiasta lasten kanssa puhuta.


Kesälomallaan Olivierin luona isovanhemmat tutustuttavat perheen Peteriin, puutarhatontun näköiseen hauskaan pappiin, joka soittaa kitaraa ja pukeutuu ruutupaitaan ja farkkuihin. Olivierin vanhemmatkin hyväksyvät Peterin, joka on enemmänkin tavallinen kaveri kuin pappi. Olivier kokee saaneensa uuden sedän, joka käy perheen luona usein syömässä. Seuraavana kesänä Olivier matkustaa Peterin järjestämälle kesäleirille.


Kirjassa kuvataan taiten, kuinka aikuinen pystyy saavuttamansa luottamuksen kautta manipuloimaan lapsen seksuaaliseen kanssakäymiseen, vaikka lapsi tietääkin sen olevan väärin. Se, mikä pedofiilille on hetken hurma, jättää uhriin vuosikymmenien haavat.


Lopulta 35-vuotiaana Olivier päättää, että selvitäkseen taakastaan hänen on pakko kirjoittaa tarinansa ulos. Hänen ystävänsä Alfred lupaa kuvittaa kirjan. Saadakseen Alfredille referenssikuvia he lähtevät käymään kesäleirillä, jossa seksuaalinen hyväksikäyttö tapahtui. Automatka on erittäin hienosti integroiduin valokuvin kuvitettu.


Täysin vastoin ennakkosuunnitelmia kesäleiriltä löytyy myös ikääntynyt Peter, jonka Olivier oli aiemmin saanut kuulla kuolleen. Selkäpiitä karmiva tilaisuus kohdata menneisyyden haamu…


Isän tyttö


Amerikkalaisen Debbie Drechslerin teos Daddy’s Girl kuvaa kliinisen toteavasti Lilyn kasvamista tytöstä nuoreksi naiseksi perheessä, jossa isä hyväksikäyttää häntä seksuaalisesti, äiti mitätöi puheella, sisarukset tappelevat ja jossa perheen ulkopuoliset ystävyyssuhteet ovat katkolla jatkuvien muuttojen takia. 


Kirjan takakannessa annetaan ymmärtää tarinoiden perustuvan kirjailijan omiin insestikokemuksiin. Toisaalta kahden eri päähenkilön, Lilyn ja Franin käyttö ensimmäisen persoonan kertojina, jättää lukijan miettimään, missä menee toden ja fiktion raja, semminkin kun tekijä loppusanoissaan kertoo nauraneensa paljon kirjan kokoamisen aikana.


Se, mikä hyväksikäytetyn lapsen elämästä yllättävimpänä vaikutelmana jää mieleen, on toistuvan trauman nivoutuminen lapsen arkirytmiin. Seksuaalinen hyväksikäyttö on kuvattu eleettömästi, osana jokapäiväistä elämää. Tässä perheessä isä ja äiti nyt ovat tällaisia, mutta lasten on silti elettävä normaalikin elämänsä, kamppailtava koulun kanssa, ystävystyttävä, riitaannuttava ja painittava ulkonäköongelmien kanssa. 

Insestikokemus pilaa seurustelusuhteen, kun Lily tunnistaa
ihastuneen pojan katseessa saman palon kuin isänsä silmissä. 

Ylipäänsä isän ilmestyminen paikalle tai sen pelko vie Lilyn elämänilosta paljon pois. Eikä isä jätä yhtään tilaisuutta käyttämättä.

Lapsi on puolustuskyvytön isän manipulaation edessä.

Kirja koostuu lyhyistä episodeista, jotka ovat kronologisesti järjestetyt. Lukija pääsee kurkistamaan päiväkirjaan, joka loppuu kesken. Arkisuus ja tunteiden intiimiys luovat aitouden tunteen. Kirjasta jää kuitenkin vaivautunut olo, koska minkäänlaista katharsista ei tarjota. Lukija ei saa tietää kuinka pitkään hyväksikäyttö jatkuu, tai loppuuko se koskaan. Tai onko kirjassa siteeksikään totta, vai onko se vain kyyninen vitsi, jossa hyväuskoinen lukija on hyväksikäytön kohde. Hyvin uskottavan tuntuinen teos joka tapauksessa.