Amerikkalaisen Debbie Drechslerin
teos Daddy’s Girl kuvaa kliinisen toteavasti Lilyn kasvamista tytöstä nuoreksi
naiseksi perheessä, jossa isä hyväksikäyttää häntä seksuaalisesti, äiti mitätöi
puheella, sisarukset tappelevat ja jossa perheen ulkopuoliset ystävyyssuhteet
ovat katkolla jatkuvien muuttojen takia.
Kirjan takakannessa annetaan ymmärtää
tarinoiden perustuvan kirjailijan omiin insestikokemuksiin. Toisaalta kahden
eri päähenkilön, Lilyn ja Franin käyttö ensimmäisen persoonan kertojina, jättää
lukijan miettimään, missä menee toden ja fiktion raja, semminkin kun tekijä
loppusanoissaan kertoo nauraneensa paljon kirjan kokoamisen aikana.
Se, mikä hyväksikäytetyn lapsen
elämästä yllättävimpänä vaikutelmana jää mieleen, on toistuvan trauman
nivoutuminen lapsen arkirytmiin. Seksuaalinen hyväksikäyttö on kuvattu
eleettömästi, osana jokapäiväistä elämää. Tässä perheessä isä ja äiti nyt ovat
tällaisia, mutta lasten on silti elettävä normaalikin elämänsä, kamppailtava
koulun kanssa, ystävystyttävä, riitaannuttava ja painittava ulkonäköongelmien
kanssa.
Insestikokemus pilaa seurustelusuhteen, kun Lily tunnistaa
ihastuneen pojan katseessa saman palon kuin isänsä silmissä.
Ylipäänsä isän ilmestyminen
paikalle tai sen pelko vie Lilyn elämänilosta paljon pois. Eikä isä jätä yhtään tilaisuutta käyttämättä.
Lapsi on puolustuskyvytön isän manipulaation edessä.
Kirja koostuu lyhyistä episodeista,
jotka ovat kronologisesti järjestetyt. Lukija pääsee kurkistamaan päiväkirjaan,
joka loppuu kesken. Arkisuus ja tunteiden intiimiys luovat aitouden tunteen.
Kirjasta jää kuitenkin vaivautunut olo, koska minkäänlaista katharsista ei
tarjota. Lukija ei saa tietää kuinka pitkään hyväksikäyttö jatkuu, tai loppuuko
se koskaan. Tai onko kirjassa siteeksikään totta, vai onko se vain kyyninen
vitsi, jossa hyväuskoinen lukija on hyväksikäytön kohde. Hyvin uskottavan
tuntuinen teos joka tapauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti