Nuori Åsa muuttaa pois kotoaan Kalmariin kansanopistoon
opiskelemaan. Huonosta itsetunnosta ja yksinäisyydestä kärsinyt nainen löytää
kansanopistolta samanhenkisiä ystäviä ja pian myös itselleen poikaystävän, Nilsin. Nils haluaa heidän jättävän menneisyyden taakseen ja
aloittavan uuden elämän.
Hyvin nopeasti selviää, että Nils on sairaalloisen
mustasukkainen. Mitä tahansa Åsa tekeekään, tulkitsee Nils sen todisteeksi
siitä, että hän himoitsee muita miehiä. Nils myös suhtautuu äärimmäisen halveksivasti
heidän yhteisiin tuttaviinsa. Åsa ajattelee mustasukkaisuuden olevan merkki
Nilsin suunnattomasta rakkaudesta häntä kohtaan.
Se, että Nils ei
arvosta muita ihmisiä, vaivaa Åsaa, mutta
saa hänet toisaalta tuntemaan itsensä ainutlaatuiseksi.
Nilsin raivokohtaukset saavat kuitenkin Åsan hämmennyksiin.
Hän ei tiedä mitä Nilsin irrationaalisiin syytöksiin pitäisi vastata ja alkaa
myötäillä ja pyydellä anteeksi. Pikkuhiljaa hän alkaa luopua omasta persoonastaan
tehdäkseen mieliksi Nilsille.
Kaikki oma kuuluu siihen vanhaan, jonka he olivat yhdessä
luvanneet jättää taakseen. Niinpä Åsa luopuu vaatteistaan, koruistaan,
meikeistään, julisteistaan – lopulta myös päiväkirjoistaan ja ystävistään. Ja
koko ajan Nils vain syyttää. Hänen syytöksensä ovat epämääräisiä tyyliin ”sinä
tiedät kyllä mitä olet tehnyt”.
Nils muistutta sadan vuoden takaista saarnamiestä, joka lietsoo seurakuntansa synnintuntoa antaen ymmärtää, että
Jumala kyllä tietää heidän syntinsä – vaikkeivat he niitä itse tietäisikään.
Nilsin kielenkäyttö on brutaalia huutoa.
Välitunneilla Åsa juoksee nopeasti Nilsin kainaloon, ettei
tämä vain näkisi hänen puhuvan kenenkään kanssa ja suuttuisi. Hän tapittaa koko
ajan Nilsin silmiin, ettei tämä kuvittelisi hänen katselevan jotain toista.
Opiskelutoverit tulkitsevat pelokkaan läheisyyden merkiksi suuresta
rakkaudesta.
Nilsin raivokohtaukset muuttuvat kerta kerralta
voimakkaammiksi ja hänen suhtautumisensa Åsaan yhä halveksivammaksi. Lopulta
suhteeseen astuu väkivalta.
Elämää psykopaatin kanssa.
Åsa tietää entuudestaan, että jos mies lyö, on heti lähdettävä suhteesta. Se ei kuitenkaan ole helppoa, kun on katkonut kaikki muut
ihmissuhteet ja päähän on iskostunut syyllisyys siitä, että on itse aiheuttanut
kaiken. Entä jos hän epäonnistuisi ja joutuisi palaamaan Nilsin luo – millainen
rangaistus siitä seuraisikaan.
Pahoinpitely, vahtiminen ja syyttely saavat jatkua, kunnes yksi
liikkuvassa autossa tapahtunut erityisen puistattava pahoinpitely herättää Åsan
horroksesta ja saa hänet jättämään Nilsin. Syyllisyys painaa tästäkin
päätöksestä, mutta onnekseen hän kertoo tapahtuneesta muille ihmisille, jotka
saattavat hänet viranomaisten puheille. Omakuvan palauttaminen on pitkä
prosessi, eikä se suju ilman takaiskuja. Åsa ei vielä kirjan tekemisen aikoihinkaan
ole päässyt kokonaan peloistaan eroon.
Kansa ja oikeuspsykiatria kutsuvat Nilsin kaltaista ihmistä
psykopaatiksi. ”Siviilipsykiatrian” käyttämä diagnoosi on epäsosiaalinen persoonallisuus.
DSM-IV-ohjeistuksen perusteella Nils täyttää sekä epäsosiaalisen
persoonallisuuden että narsistisen persoonallisuuden diagnostiset kriteerit.
Teosta lukiessa ihmettelee paitsi Nilsin käytöstä myös sitä
miksi Åsa ei lähde suhteesta.
Piirtäjä lukee lukijan ajatukset.
Jos vertaan Åsan tarinaa niihin muutamaan psykopaatin
puolisoon, joita olen hoitanut, on Åsalla onnea sikäli, ettei heillä ole yhteistä lasta eikä Åsa ole ollut miehestään taloudellisesti riippuvainen. Ihmisten
sitoutuminen omaan parisuhteeseensa vaikuttaa olevan sillä tavoin
epätasapainossa, että osa ihmisistä lähtee suhteesta heti ensimmäisen tylsän
hetken tullen, mutta toiset eivät ymmärrä poistua vaikka silitysraudalla
hakattaisiin.
Alistuminen kumppanin mielivaltaan ei ole vain naisten ongelma.
Olen hoitanut myös raamikasta töissä käyvää miestä, jonka työtön avovaimo
pahoinpiteli häntä kaikin mahdollisin apuvälinein miehen omassa kodissa.
Rakkaus ei ole sairaus eikä läheisriippuvuudelle ole virallisia kriteerejä, mutta jotain tälle kyvyttömyydelle ajatella omaa parastaan pitäisi pystyä tekemään. Oirekuvalle tyypillisesti Åsakin miettii itsemurhaa ratkaisuna ennen kuin päätyy eroon.
Rakkaus ei ole sairaus eikä läheisriippuvuudelle ole virallisia kriteerejä, mutta jotain tälle kyvyttömyydelle ajatella omaa parastaan pitäisi pystyä tekemään. Oirekuvalle tyypillisesti Åsakin miettii itsemurhaa ratkaisuna ennen kuin päätyy eroon.
Joidenkin matka päättyy tähän.
Saatavuus: Adlibris, Akateeminen kirjakauppa, CDON, Suomalainen kirjakauppa, Turun sarjakuvakauppa sekä kirjastot kautta maan.
Kiitos, kun olet arvostellut tämän! Lähdin etsimään, minkä niminen se vuosia sitten lukemani, vaikuttava sarjakuva parisuhdeväkivallan kehityskuviosta olikaan, ja löysin sivusi. Nyt on tullut aika monetta tuntia luettua sarjisesittelyjä...
VastaaPoista-nti Täti