perjantai 6. syyskuuta 2013

Poikaystäväni on psykopaatti

Edellisessä lähisuhdeväkivaltaa käsittelevässä kirjoituksessa tuli pohdittua josko tasa-arvoon kasvatettu skandinaavinen nainen käyttäytyisi eri lailla nyrkin alla kuin ranskalainen sisarensa. Kysymykseen vastaa ruotsalaisen Åsa Grenvallin läpimurtosarjakuva Seitsemäs kerros, joka on omaelämänkerrallinen kertomus psykopaattisen poikaystävän kanssa vietetystä ajanjaksosta.


Nuori Åsa muuttaa pois kotoaan Kalmariin kansanopistoon opiskelemaan. Huonosta itsetunnosta ja yksinäisyydestä kärsinyt nainen löytää kansanopistolta samanhenkisiä ystäviä ja pian myös itselleen poikaystävän, Nilsin. Nils haluaa heidän jättävän menneisyyden taakseen ja aloittavan uuden elämän.


Hyvin nopeasti selviää, että Nils on sairaalloisen mustasukkainen. Mitä tahansa Åsa tekeekään, tulkitsee Nils sen todisteeksi siitä, että hän himoitsee muita miehiä. Nils myös suhtautuu äärimmäisen halveksivasti heidän yhteisiin tuttaviinsa. Åsa ajattelee mustasukkaisuuden olevan merkki Nilsin suunnattomasta rakkaudesta häntä kohtaan.

Se, että Nils ei arvosta muita ihmisiä, vaivaa Åsaa, mutta
saa hänet toisaalta tuntemaan itsensä ainutlaatuiseksi.


Nilsin raivokohtaukset saavat kuitenkin Åsan hämmennyksiin. Hän ei tiedä mitä Nilsin irrationaalisiin syytöksiin pitäisi vastata ja alkaa myötäillä ja pyydellä anteeksi. Pikkuhiljaa hän alkaa luopua omasta persoonastaan tehdäkseen mieliksi Nilsille.


Kaikki oma kuuluu siihen vanhaan, jonka he olivat yhdessä luvanneet jättää taakseen. Niinpä Åsa luopuu vaatteistaan, koruistaan, meikeistään, julisteistaan – lopulta myös päiväkirjoistaan ja ystävistään. Ja koko ajan Nils vain syyttää. Hänen syytöksensä ovat epämääräisiä tyyliin ”sinä tiedät kyllä mitä olet tehnyt”.


Nils muistutta sadan vuoden takaista saarnamiestä, joka lietsoo seurakuntansa synnintuntoa antaen ymmärtää, että Jumala kyllä tietää heidän syntinsä – vaikkeivat he niitä itse tietäisikään.

Nilsin kielenkäyttö on brutaalia huutoa.

Välitunneilla Åsa juoksee nopeasti Nilsin kainaloon, ettei tämä vain näkisi hänen puhuvan kenenkään kanssa ja suuttuisi. Hän tapittaa koko ajan Nilsin silmiin, ettei tämä kuvittelisi hänen katselevan jotain toista.

Opiskelutoverit tulkitsevat pelokkaan läheisyyden merkiksi suuresta rakkaudesta.

Nilsin raivokohtaukset muuttuvat kerta kerralta voimakkaammiksi ja hänen suhtautumisensa Åsaan yhä halveksivammaksi. Lopulta suhteeseen astuu väkivalta.

Elämää psykopaatin kanssa.

Åsa tietää entuudestaan, että jos mies lyö, on heti lähdettävä suhteesta. Se ei kuitenkaan ole helppoa, kun on katkonut kaikki muut ihmissuhteet ja päähän on iskostunut syyllisyys siitä, että on itse aiheuttanut kaiken. Entä jos hän epäonnistuisi ja joutuisi palaamaan Nilsin luo – millainen rangaistus siitä seuraisikaan.


Pahoinpitely, vahtiminen ja syyttely saavat jatkua, kunnes yksi liikkuvassa autossa tapahtunut erityisen puistattava pahoinpitely herättää Åsan horroksesta ja saa hänet jättämään Nilsin. Syyllisyys painaa tästäkin päätöksestä, mutta onnekseen hän kertoo tapahtuneesta muille ihmisille, jotka saattavat hänet viranomaisten puheille. Omakuvan palauttaminen on pitkä prosessi, eikä se suju ilman takaiskuja. Åsa ei vielä kirjan tekemisen aikoihinkaan ole päässyt kokonaan peloistaan eroon.


Kansa ja oikeuspsykiatria kutsuvat Nilsin kaltaista ihmistä psykopaatiksi. ”Siviilipsykiatrian” käyttämä diagnoosi on epäsosiaalinen persoonallisuus. DSM-IV-ohjeistuksen perusteella Nils täyttää sekä epäsosiaalisen persoonallisuuden että narsistisen persoonallisuuden diagnostiset kriteerit.

Teosta lukiessa ihmettelee paitsi Nilsin käytöstä myös sitä miksi Åsa ei lähde suhteesta.

Piirtäjä lukee lukijan ajatukset.

Jos vertaan Åsan tarinaa niihin muutamaan psykopaatin puolisoon, joita olen hoitanut, on Åsalla onnea sikäli, ettei heillä ole yhteistä lasta eikä Åsa ole ollut miehestään taloudellisesti riippuvainen. Ihmisten sitoutuminen omaan parisuhteeseensa vaikuttaa olevan sillä tavoin epätasapainossa, että osa ihmisistä lähtee suhteesta heti ensimmäisen tylsän hetken tullen, mutta toiset eivät ymmärrä poistua vaikka silitysraudalla hakattaisiin.


Alistuminen kumppanin mielivaltaan ei ole vain naisten ongelma. Olen hoitanut myös raamikasta töissä käyvää miestä, jonka työtön avovaimo pahoinpiteli häntä kaikin mahdollisin apuvälinein miehen omassa kodissa.

Rakkaus ei ole sairaus eikä läheisriippuvuudelle ole virallisia kriteerejä, mutta jotain tälle kyvyttömyydelle ajatella omaa parastaan pitäisi pystyä tekemään. Oirekuvalle tyypillisesti Åsakin miettii itsemurhaa ratkaisuna ennen kuin päätyy eroon.

Joidenkin matka päättyy tähän.


1 kommentti:

  1. Kiitos, kun olet arvostellut tämän! Lähdin etsimään, minkä niminen se vuosia sitten lukemani, vaikuttava sarjakuva parisuhdeväkivallan kehityskuviosta olikaan, ja löysin sivusi. Nyt on tullut aika monetta tuntia luettua sarjisesittelyjä...
    -nti Täti

    VastaaPoista