Joku kirkuu metsässä

Ruotsalainen Malin Biller tunnetaan Suomessakin kenties Helsingin Sanomien vihatuimman ja lyhytaikaisimman sarjakuvan, Billerin, tekijänä. En itsekään koskaan lämmennyt tuolle sarjalle, olkoonkin, että törmätessäni siihen myöhemmin alkukielellä Hufvudstadsbladetissa, se onnistui jopa kirvoittamaan huuliltani muutaman hymyn. Jotenkin minusta aina tuntui, että mainitun huumorisarjan taustalla on hirvittävä määrä vihaa, mutta arvelin kyseessä olevan kulttuurimuurin, eli etten vain ymmärrä ruotsalaista huumoria.

Sitten luin Malin Billerin sarjakuvaromaanin muotoon puetun omaelämänkerran Om någon vrålar i skogen, vapaasti suomennettuna Jos joku kirkuu metsässä. En tiedä riittääkö se selittämään Biller-strippien aiheuttaman epämukavuuden tunteen, mutta itsenäisenä teoksena se ainakin on järkyttävä.

Malinin elämä oli onnellista 7-vuotiaaksi asti, jolloin hänen isänsä sai työpaikan Karlstadista ja koko perhe muutti Hammaröhön keskelle metsää. Siitä alkoi kymmenen vuoden helvetti.

Malinin äiti kärsi masennuksesta...

...ja isä oli alkoholisti, joka. käytti Malinia seksuaalisesti hyväkseen.

Malin alkoi nähdä aaveita, minkä päälle uskonnonopettaja onnistui saattamaan Malinin sellaiseen synnintuntoon, että hänen rukoilunsa muuttui pakonomaiseksi. Jatkuva rukoilu pilasi koulunkäynnin ja johti muihinkin ongelmiin. Murrosikä toi muassaan syömishäiriöt, koulukiusaamisen, onnettomat rakkaudet ja lopulta itsemurhayrityksen. Rankka kasvuympäristö toisin sanoen.

On hämmentävää, kuinka avoimesti, ja melkein voisi sanoa sydämellisesti, Malin kuvaa lapsuutensa kauheuksia. Kerronta on sillä tavoin armeliasta, että tasaisin väliajoin joku hupaisa lapsuusmuisto tai oivaltava näkemys naurattaa lukijaa - vaikkapa suomea puhuva finne, siis finni - mutta nauru takertuu kyllä nopeasti kurkkuun. Vihansa ja halveksuntansa Malin säästää ammattiauttajille, niille aikuisille, jotka olisivat voineet hänet pelastaa. Kyytiä saavat lastenpsykologit ja koululääkäri.

Pahimmaksi kidutusmuodoksi nimetään perheterapia.

Sarjakuva on piirretty tunnistettavaan Biller-tyyliin, mutta se on omassa viitekehyksessään strippisarjaa realistisempi. Tietty naivistisuus sopii hienosti kuvaamaan maailmaa lapsen silmin. Malinin isä vaati tytärtään hankkimaan itselleen järkevän, ei-taiteellisen, ammatin.

Albumi kuitenkin osoittaa, että suhteessa isän antamiin lähtökohtiin,

sarjakuvien piirtämisellä oli Malinille kirjaimellisesti hengenpelastava merkitys.

Om någon vrålar i skogen sai ruotsin Sarjakuva-Finlandian, Urhunden-palkinnon, vuoden 2011 parhaasta ruotsalaisesta sarjakuva-albumista.

Saatavuus: Adlibris, Pääkaupunkiseudun kirjastot