Itsesuojeluvaisto vai mikä lie, mutta viivytin pitkään Henrik Bromanderin sarjakuvanovellikokoelman Tidigt på morgonen aloittamista. Avaustarinassa näytti olevan ainesta tähän blogiin, mutta kirjaan tartuttuani selvisi nopeasti, että koko teos on alusta loppuun täynnä erilaisia elämänhäiriöitä. Jokaisen novellin luettuaan on huojentunut siitä, että piina lopultakin loppui, mutta samalla odottaa kauhulla mitä seuraava tarina tuo tullessaan. Karkeasta piirrostyylistä ja lakonisesta kerronnastaan huolimatta erittäin vaikuttava teos siis.
Kirjan avaa tarina Niklaksesta, jolla näyttäisi olevan Aspergerin oireyhtymä. Padot, kanaalit ja muut vesirakenteet ovat hänen intohimonsa. Hän tietää niistä kaiken ja on rakentanut oman kanaalisysteeminsä läheiseen metsään. Niklaksen kiinnostusten kapea-alaisuus, jäykät rutiinit ja sosiaalisen vuorovaikutuksen puutteet uhkaavat muuttaa hänen turvallisen elämänsä suunnan. Realistisen toteava, ei mikään Sademies-tarina.
Kakkostarinassa tavataan vaimonsa Kristinin traagisesti Estonia-onnettomuudessa menettänyt mies. Kun ei ole ruumista, jota haudata, ei mies pääse surutyössään eteenpäin. Hän pettyy Ruotsin valtioon, joka ei saa vainajia nostettua ja jättäytyy yhteiskunnan ulkopuolelle. Patologisessa surussaan hän päättää lopulta itse nostaa Kristinin ruumiin, seitsemän vuotta onnettomuuden jälkeen.
Tapaamme myös naisen, jonka äiti sairastaa nk. välillistä Münchhausenin oireyhtymää (Münchhausen syndrome by proxy). Oireyhtymä määritellään siten, että holhoavassa asemassa oleva väittää holhokkinsa olevan sairas tai oireilevainen, tai vastaavasti aiheuttaa tälle vammoja itse. Sarjakuvan naisen ollessa pieni hänen äitinsä kidutti häntä mm. syöttämällä lääkkeitä ja työntämällä nuppineuloja tyttärensä käsivarsiin, vain jotta saisi syyn käydä lääkärissä. Näin äiti yritti saada huomiota muilta asettumalla "kärsivän vanhemman” osaan.
Sydäntä särkevä on myös tarina pariskunnasta, joka yrittää tehdä syöpään sairastuneen poikansa loppuelämästä mukavan toteuttamalla kaikki tämän toiveet. Loppukevennystäkään on turha odottaa - kirjan päättää sukellus insestiin syyllistyneen isän pään sisään. Näiden tarinoiden rinnalla kertomus irakilaisista vastarintamiehistä taistelemassa amerikkalaisia vastaan vaikuttaa suorastaan koomiselta.
Dokumentinomaista kertomusta ranskalaisesta antropologista Bernard Padanésta voidaan pitää avainkertomuksena kirjan ymmärtämiseen. Samalla tavoin kuin tarinan Padané matkustaa Amazonin viidakkoon ja pyrki ymmärtämään täysin länsimaisesta arvojärjestelmästä poikkeavaa kulttuuria, tuntuu myös Bromander kertovan antropologin tyyneydellä ja ilman arvotusta valitsemiensa yksilöiden tarinat. Ei kuitenkaan täysin vailla myötätuntoa. Siitä lukijan myötäkärsimys. Ajatuksia herättävä kirja.
Saatavuus: Loppuunmyyty. Pääkaupunkiseudun kirjastoista löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti