Pieniä voittoja

Angoulêmen sarjakuvafestivaalien pääpalkinnon vuonna 2004 voittanutta Le combat ordinairea on ylistetty laajasti. Pysyvimmän vaikutuksen minuun on tehnyt sarjan nimi, tarkemmin sanoen sen suomennos Pieniä voittoja, joka kiteyttää osuvasti masennuksesta ja ahdistuksesta toipuvan ihmisen matkan takaisin arkeen. Sarjakuvan on piirtänyt ja kirjoittanut ranskalainen Manu Larcenet.

Neljän albumin mittainen tarina alkaa siitä, kun päähenkilö Marco lopettaa kahdeksan vuotta kestäneen terapiansa.

Terapia auttoi vähentämään välttämiskäyttäytymistä.

Marco on myös päättänyt lopettaa työnsä sotakuvaajana ja muuttaa maalle miettimään mihin elämässään ryhtyisi.  Tähän elämänsä risteyskohtaan hän asettuisi mielellään pysyvästi, mutta isän Alzheimerin tauti, vanhassa myllyssä asustava naapuri Gilbert sekä tyttöystävä Émilie repivät häntä pois omalta mukavuusalueeltaan.

Ennen isäksi ryhtymistä Marcon on kuitenkin selvitettävä itsemurhan tehneen isänsä arvoitus. Kuvatessaan isänsä työtovereita, telakalla työskentelevää ”kärsimyksen veljeskuntaa”, valokuvanäyttelyä varten, löytyy polte valokuvaamiseen uudestaan ja sen myötä hän alkaa päästä myös siviilielämässään eteenpäin.

Kerronnallisesti kirjassa käytetään kahta tekniikkaa; on ”perinteinen ranskalais-belgialainen sarjakuvatyyli” pottunokkineen ja vitseineen sekä niiden väliin harvakseen sirotellut seepiasävyiset, realistisemmin piirretyt, vakavat pohdinnat.

Kontrasti näiden välillä on todella suuri, suomalaisversiossa ehkä senkin takia, että kääntäjä Heikki Kaukorannan kieli on tuttu niin monesta vähemmän vakavasta sarjakuvasta, mm. Lucky Lukesta ja Piko & Fantasiosta. Loppua kohden karrikoidumman ilmaisun karnevalistisuus vähenee, aiheet aikuistuvat eikä tyylien ristiriitaa juuri huomaa.

Se, mikä nostaa albumisarjan tähän blogiin ovat Marcon ahdistuskohtaukset ja kuvaukset psykoterapiasta.

Ahdistuskohtaus perinteiseen sarjakuvatyyliin.

Sama realistisemmalla tyylillä ja analyyttisemmin.

Psykoanalyysi kuvattu perinteisen sterotypian mukaan.

Realistisempi tyylilaji tuo mukaan syvyyttä.

Albumisarjalla on ansionsa ja se on ilman muuta lukemisen arvoinen, mutta en voi täydestä sydämestä allekirjoittaa sen saamaa suitsutusta. Ollakseen mestariteos Pieniä voittoja on liian hajanainen. Se jättää jälkimaun johonkin oletettuun aikuissarjakuvan markkinarakoon räätälöidystä täsmätuotteesta, mutta jonka yläikäraja kuitenkin jää jonnekin kolmen-neljänkymmenen vuoden huitteille. Paikoitellen se onnistuu olemaan hyvinkin syvällinen, mutta pääsääntöisesti se vastaa omien teemojensa huutoon kovin kangistunein kaavoin.

Minulla ei lähtökohtaisesti ole ongelmaa yksinkertaisen piirrostyylin kanssa, mutta kun Larcenetilla on tapana vilautella suuria piirtäjän lahjojaan, sitä alkaa toivoa, että hän jaksaisi haastaa itsensä piirtäjänä koko sarjakuvan mitassa. Turhasta huumorista riisuttuna ja realistisemmalla tyylillä toteutettuna Pieniä voittoja olisi voinut kasvaa todella suureksi.

Saatavuus: Adlibris, Akateeminen kirjakauppa, Booky, CDON, Suomalainen kirjakauppa, Turun sarjakuvakauppa, kirjastot ympäri maan