Mieli kuin vuoristorata

Marbles: Mania, Depression, Michelangelo, and Me on Ellen Forneyn omaelämänkerrallinen selviytymiskertomus rajusti heittelevästä kaksisuuntaisuudesta kohti melko tasapainoista nykytilaa.

Sarjakuvapiirtäjä Ellen Forneylla on loistava olo.

Ideoita pulppuaa solkenaan ja hän kokee oivalluksia, jotka ovat kosmisia mittakaavaltaan. Hän on täynnä energiaa eikä tarvitse unta kuin neljä tuntia yössä. Itseluottamus on korkealla, puhetta piisaa eikä seksuaalisista estoista ole tietoakaan. Hän elää ykköstyypin kaksisuuntaisen mielialahäiriön maanista vaihetta.

Diagnoosin saatuaan Ellen oli paitsi järkyttynyt, myös ylpeä. Olihan hän nyt virallisesti hullu taiteilija, kuuluisan Van Gogh –klubin uusin jäsen. Taiteen historia on täynnä taiteilijoita, joiden elämä ja tuotanto viittaa johonkin mielenterveyden häiriöön, hyvin usein nimenomaan kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Tätä historiaa vasten Ellenille nousee ymmärrettävästi pelko siitä, että lääkitys normalisoisi pois hänen luovuutensa.

Niinpä hän, edelleenkin maanista itseluottamusta puhkuen, järkeilee voivansa hyvin jatkaa menestyksekästä uraansa kahteen suuntaan kallistuvista mielialoistaan huolimatta. Hän järkeilee voivansa kirjoittaa tuottoisan maniakauden aikana varastoon valtavasti käsikirjoituksia, joita sitten ideaköyhän masennusjakson aikana piirtää puhtaaksi.

Tutustuminen kaksisuuntaisuudesta kärsivien tilastolliseen itsemurha-alttiuteen järkyttää Elleniä, mutta hän päättää silti suhtautua siihen kuin lahjaan, luovuuden tuojaan. Uskoa riittää tasan siihen asti, kun seuraava masennusjakso kaappaa hänet matkaansa.

Masennuksen totaalisuutta havainnollistavat hienosti myös autenttiset

piirrokset Ellenin muistikirjasta masennusjakson ajalta.

Yhtäkkiä koko vuorokauden energiavarasto kuluu vuoteesta sohvalle siirtymiseen. Ellen löytää joitain oloaan edes vähän helpottavia keinoja selvitä päivästä toiseen. Näihin kuuluvat jooga, jotkut kognitiivisen käyttäytymisterapian tekniikat sekä piirrokset päiväkirjaan, joita on kirjassa käytetty havainnollisesti sarjakuvakerronnan lisänä. Masennuslääkityksen aloittaminen kääntää mielialan hiljalleen ylöspäin, ylemmäs, yhä korkeammalle… ja korkeammalle…

Marbles antaa erittäin havainnollisen kuvan siitä, miten mania ja masennus ihmisessä ilmenevät. Se näyttää, miten vaikea kaksisuuntaista mielialaheittelyä on hallita, vaikka tietäisikin sitä sairastavansa. Marbles on tärkeä puheenvuoro siksikin, että se käy läpi kaikki ne argumentit, joilla taiteellisina itseään pitävät ihmiset omaa hoitoon sitoutumattomuuttaan perustelevat. Se osoittaa, että kaksisuuntainen mielialahäiriö ei ole menestyksekkään taiteellisen uran edellytys vaan pikemminkin sen vastakohta. Siinä missä hypomanian voi vielä ajatella lisäävän tuottavuutta ja ideavirtaa, on täysin maanisella potilaalla vaikeuksia saattaa töitään loppuun täydellisen itsekritiikin puutteen ja jatkuvasti vaihtuvien mielenkiinnon kohteiden vuoksi.

Ellenin läpikäymän kehityskaaren hahmottaa kokonaisuudessaan kirjan lopussa, kun tasapainon saavuttanut Ellen keskustelee kapinallisen, juuri diagnoosin saaneen nuoren Ellenin kanssa. Tätä kirjaa voi lämpimästi suositella hoitohenkilökunnalle, sairastuneen omaisille sekä kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaville – ei ehkä kuitenkaan manian korkeimmassa kaikkivoipaisuudessa leijuvalle tai masennuksen kaikkein synkimpään aallonpohjaan hukkuvalle.

Saatavuus: Adlibris, Akateeminen kirjakauppa, Amazon, CDON, Suomalainen kirjakauppa, Pääkaupunkiseudun kirjastot