Perry piirtää pakonomaisesti, koska vain siten kynän
päässä komenteleva velho pysyy tyytyväisenä.
Ruth, joka on tarinan päähenkilö, järjestelee koulusta varastettujen hyönteisnäytteiden kokoelmaansa siinä uskossa, että oikean järjestyksen löydyttyä hänelle aukeaa portti jonkinlaiseen maagiseen ulottuvuuteen. Hän tietää hyönteisten olevan kuolleita, mutta siitä huolimatta hän kuulee niiden liikkuvan ja heiluttelevan lasimaljoja, joihin ne on kerätty.
Kukin hyönteinen kutsuu lajitovereitaan sillä seurauksella,
että Ruth näkee niiden kokoontuvan koulussakin
loisteputkilamppujen sisään ja kaihtimien väliin.
Käveleminen on hidasta, kun Ruthin on joka askeleella varottava tallaamasta minkään elollisen olion päälle. Erikoisen käytöksensä vuoksi Ruth päätyy psykiatrin arvioitavaksi, joka löytää hänestä sekä skitsofrenian että dissosiaatiohäiriön piirteitä.
Lääkkeet tasoittavat Ruthin arkea.
Lääkärin määräämä lääkitys rauhoittaa Ruthin oireita joksikin aikaa ja tämä muutos on ilmaistu hienosti ja alleviivaamatta pelkästään kuvakerronnan kautta. Ruth löytää itselleen poikaystävän ja juuri omanikäinen seura tuntuukin olevan molempia sisaruksia parhaiten arkitodellisuuteen sitova voima.
Sammakolla on auktoriteettia.
Elämä näyttää jo asettuvan raiteilleen, kun Ruth pääsee osa-aikatöihin eläinmuseoon. Museossa hän törmää suureen täytettyyn sammakkoon, jonka pistävä katse läpäisee lääkepanssarin, ja jonka kautta Ruth ymmärtää olevansa valittu. Sammakon varastaminen tietää lopun alkua.
Psykoottinen ulottuvuus kutsuu molempia sisaruksia. He ovat
tietoisia toistensa maailmoista ja omasta erilaisuudestaan.
Psykoosiin vaipunut Ruth
herää rehtorin kansliassa.
Sisarusten kotona asustava psykoottinen isoäiti pikemminkin rohkaisee
nuoria harhojen pariin kuin tukee heidän maallista vaellustaan.
Sarjakuva on mustavalkoinen. Nate Powell käyttää suppeaa palettiaan taiten maalatakseen esiin Ruthin näyt ja mielentilat. Kuvien yleissävy on tummanpuhuva suurine varjoineen. Teksti on hyvin pientä ja välillä se on pelkkää puuroa ilmaisten puheensorinan äänimattomaista olemusta. Psykoottinen maailma on taiten ja ihmisläheisesti kuvattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti