Brian Fiesin Mom’s Cancer ilmestyi alun perin anonyymina
nettisarjakuvana vuonna 2004. Tekijä mielsi sarjakuvansa sotakirjeenvaihtajan
viesteiksi taistelusta, jonka keskelle hänen perheensä oli lupaa kysymättä
kiskaistu.
Sana sarjasta levisi nopeasti, ja jo vuotta myöhemmin sille
myönnettiin Eisner-palkinto parhaasta digitaalisesta sarjakuvasta – kategoria,
joka luotiin tätä sarjakuvaa varten. Myönteistä palautetta satoi niin
vastaavassa elämäntilanteessa olevilta kanssaihmisiltä kuin lääketieteen
ammattilaisilta.
Äidin ensimmäinen oire oli ohimenevä toispuolisen halvauksen
tunne, jonka Brianin sairaanhoitajasisar tulkitsi TIA-kohtaukseksi. Pään
magneettikuvassa nähtiin aivokasvain, joka jäljitettiin nopeasti keuhkoista
lähteneeksi etäpesäkkeeksi.
Äiti on tupakoinut 45 vuotta.
Mom’s cancer käy nimensä mukaisesti läpi koko hoitoprosessin
ensimmäisestä oireesta loppuun asti. Aivokasvaimen ja vahvan lääkityksen
horjuttama äiti jää henkilönä hieman valjuksi kuvaamisen keskittyessä hänen hoitoonsa.
Sädehoidon ja sytostaattien rankat sivuvaikutukset mainitaan lyhyesti.
Todennäköisesti henkilö, joka itse on käynyt hoidot läpi,
antaisi kipujen kuvaamiselle enemmän tilaa kuin yhden ruudun.
Potilaan kolme aikuista lasta
elävät vahvasti mukana ja heidän huolensa ja turhautumisensa tulevat selvästi
ilmi. Tauti on ankara vastustaja ja omatkin rivit rakoilevat.
Sisarusten ristiriidat on kuvattu oivaltavasti.
Brian ei säästele kritiikkiä käsitellessään itseään ärsyttäneitä asioita,
joita löytyy myös hoitavasta tahosta. Kiltin piirrosjäljen alta pilkahtaa
toisinaan vahvoja vihantunteita. Olen hoitanut paljon keuhkosyöpäpotilaita, mutta omaisten kiukkuisuus, jos sitä on ollut, ei ole jättänyt muistijälkeä. Hienoa, että sarjakuva muistuttaa tästä puolesta.
Ystävällinen lääkäri ärsyttää.
Tupakoitsijat ärsyttävät.
Ollakseen Brianin ensimmäinen julkaistu sarjakuva on
hämmästyttävää, että sekä piirrosjälki että tarinankerronta ovat niin
ammattimaisia. Viivan paksuus vaihtelee kauniisti ja kuvaa käytetään
oivaltavasti laajentamaan kerrontaa sinne minne sanat eivät yksin yllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti