Pakkoajatuksena Neitsyt Maria

Binky Brown Meets the Holy Virgin Mary on paitsi Justin Greenin vuonna 1972 luoma underground-sarjakuvaklassikko, myös yksi kertomus siitä, miten pakko-oireinen häiriö voi invalidisoida ihmisen. Sarjakuvan päähenkilö Binky Brown, katolinen nuori mies, kokee hämmennystä ja syyllisyyttä seksuaalisen heräämisensä edessä. Hän rukoilee parannusta kotona ja kirkossa sillä seurauksella, että pian myös kaikkein pyhin, itse Vapahtajan Äiti, on vaarassa tulla häpäistyksi Binkyn hallitsemattomien erektioiden vuoksi. Vaikka suoraa visuaalista yhteyttä peniksen ja Neitsyen välille ei synnykään, Binky kuvittelee haarovälistään lähtevän äärettömiin yltävän saastuttavan säteen.

Hän joutuu suunnittelemaan kävelyreittinsä ja istuma-asentonsa siten, ettei peniksen varresta suuntaansa ottava säde missään vaiheessa osuisi Neitsyt Marian patsaaseen, joita hänen kotikaupungissaan tuntuu olevan joka nurkan takana. Tilanteessa, jossa on pakko kulkea kahden kirkon välistä, Binky varjelee Neitsyttä kulkemalla selkä kohden katolista kirkkoa, jolloin frontaalipuolelta lähtevä säde kylvää tuhoa luterilaisen seurakunnan keskuudessa. Yhden äärettömän säteen suunta voisi kovalla työllä ehkä ollakin jotenkin hallittavissa, mutta pian Binky huomaa myös sormistaan ja jalkateristään lähtevän syntisiä säteitä.

Nyt hänellä on kolmetoista säteilevää penistä hallittavanaan, mutta tilanne vain pahenee. Hän tajuaa myös monien esineiden lähettävän syntisiä säteitä. 

 Käytännössä jokainen esine, joka on pidempi kuin se on leveä,

muuttuu falliseksi lähettimeksi; kynät, avaimet, tuolinjalat ja

virvoitusjuomapullot vain muutamia mainitaksemme.

Tämän seurauksena Neitsyt Marian suojeleminen muuttuu kokopäivätyöksi. Binky joutuu jatkuvasti vahtimaan ja järjestelemään huonekalujen ja muitten esineitten paikkoja.

Pakonomaisesta rukoilusta ei tunnu olevan mitään apua. Binky ei pysty hillitsemään rivoja ajatuksiaan edes kirkossa rukoillessaan, ja lopulta hän päätyykin eroamaan katolisesta kirkosta. Hän tietää nyt eron myötä varmuudella joutuvansa helvettiin, mikä poistaa rukoilemisen tarpeen, koska sillä mitä hän tekee, ei enää ole mitään merkitystä pelastuksen kannalta. Säteily ja esineiden uudelleenjärjestely kuitenkin jatkuvat. Binky kokeilee alkoholia, huumeita, mystiikkaa, terapiaa, joogaa, viiltelyä, rötöstelyä ja taiteen tekemistä, mutta mikään ei auta oireisiin. Vasta kolmentoista vuoden piinan jälkeen seuraa lopullinen välienselvittely Binkyn ja Neitsyt Marian välillä.

Binky Brown Meets the Holy Virgin Maryn on sanottu luoneen koko omaelämänkerrallisten tunnustussarjakuvien genren. Art Spiegelman sanoo, ettei hän ilman tätä teosta olisi koskaan pystynyt tekemään Pulizer-palkittua Mausia. 40 vuotta myöhemmin luettuna teos on ensilukemalta helppo niputtaa tyylillisesti yhteen muiden 70-luvun underground-sarjakuvien kanssa. Binky ei kuitenkaan kaada kuvia vain kapinallisesta kuvien kaatamisen ilosta, vaan kyseessä on armoton, joskin huumorilla höystetty, uskonnollisesti virittyneen pakko-oireisen häiriön kuvaus. Justin Green ei sarjakuvaa tehdessään tiennyt myöhemmin saapuvasta diagnoosistaan. Tämä on sarjakuvan kannalta todennäköisesti hyvä asia, sillä näin tekijä on välttynyt kiusaukselta sijoittaa oireitaan valmisiin lokeroihin, vaan kuvaa sen sijaan kamppailunsa sellaisena kuin se asianomaiselle itselleen on näyttäytynyt ja selittynyt.