Minä en ole nämä jalat

Kaisa Lekan I am not these feet kertoo amputaatiosta. Synnynnäisen epämuodostuman vuoksi Kaisan jalkoihin on kehittynyt kivulias niveltulehdus, jota hoidetaan vahvoilla kipulääkkeillä sekä ortopedisillä kengillä.

Kipuja ei saada aisoihin ja käveleminen on edelleen huonoa, joten Kaisa ehdottaa oma-aloitteisesti lääkärille molempien jalkojen amputointia polvien alapuolelta. Leikkaus päätetään tehdä. Ennen lähtöään sairaalaan Kaisa leikkaa varpaankyntensä viimeisen kerran.

I am not these feet on rakenteeltaan ja rajaukseltaan leikkauspäiväkirja. Alussa on lyhyt anamneesi leikkaukseen johtaneista syistä. Sitä seuraa siirtyminen sairaalaan ja jännitys edessä olevasta operaatiosta. Leikkaus sujuu nukutuksessa kahden puhekuplan välissä. Loput neljä viidesosaa kirjasta seurataan kuntoutumisen edistymistä.

Piirrostyyli on hyväntuulisen naivistinen ja rajauksensa vuoksi kirja kävisi sellaisenaan potilasoppaasta amputoitavalle potilaalle. Tarinan loppukin on onnellinen. Kaisa huomaa kävelevänsä hiilikuituproteeseillaan paremmin kuin omilla jaloillaan koskaan.

Kirja on aiheestaan huolimatta äärimmäisen positiivinen. Kaisan voimavara on Hare Krishna -uskonto, joka tukee Kaisaa surutyössä yllättävinkin assosiaatioin. Uskonnosta puhuminen kirjassa tapahtuu avoimen luonnollisesti, eikä aiheuta maallistuneessa lukijassa torjuntareaktiota. Päinvastoin kyseessä on hyvä esimerkki uskonnon voimaannuttavasta vaikutuksesta. 

Harmillisesti nimenomaan uskonnon mukanaolo käytännössä torpedoi kirjan käyttämisen virallisena potilasoppaana. Myös toimivan verkoston merkitys käy tarinasta selvästi ilmi. Kuntoutumisensa jälkeen Kaisa on viettänyt aktiivista elämää pyöräillen ympäri Eurooppaa, osallistumalla politiikkaan ja piirtämällä lisää sarjakuvia.